Avainsanat

, , , , , , , , ,

Omertà, vaikenemisen laki, on meille tuttu lähinnä Mario Puzon mafia-aiheisista romaaneista ja suomalaisen miehen kotikäyttäytymisestä (ei puhu, ei pussaa). Suomalaisessa modernissa demokratiassa vaikeneminen vaikuttaakin lähinnä mafiatouhuilta; jotain hämärää tai peräti rikollista on meneillään, jos asioista ei voida avoimesti puhua.

Avoimuus, vaikenemisen vastakohta, on käsittääkseni yksi keskeisimmistä arvoista suomalaisissa yrityksissä ja yhteisöissä. Nykyaikainen johtaja johtaa avoimesti. Avoin johtaja viestii kaikesta tekemisestään ja päätöksistään avoimesti. Hän saa vastapalveluksena myös avointa palautetta, jonka perusteella hän voi korjata toimintaansa ja tehdä päätöksiä paremmalla informaatiolla.

Yhdistystoiminnassa, jos missä, avoimuuden merkitys korostuu. Usein yhdistyksissä ylintä valtaa käyttävät hallitus ja hallituksen puheenjohtaja. Yhdistyksessä hallituksen tulee nauttia jäsentensä luottamusta, kun yrityksissä teoriassa pitää nauttia omistajan luottamusta. Tällä on helkutinmoinen ero.

Kuvitelkaa toimitusjohtajaa, joka ei suostu perustelemaan tekemisiään tai edes puhumaan omistajan edustajille.  Yksikin vaikeneminen johtaa välittömään irtisanomiseen. Aina. Poikkeuksetta. Heti.

Yhdistystoiminnassa tämä omistajataho tavallaan puuttuu. Voi näennäisesti näyttää siltä, että hallituksen (jonka puheenjohtaja usein tekee toimitusjohtajan tehtävät) ei tarvitse vastata tekemisistään kenellekään. Yhdistyksissä omistajatahoa vastaa kuitenkin koko jäsenistö. Yhdistys ja sen hallitus ovat jäseniä varten.

Joskus käy niin, että yhdistyksen hallitus ryhtyy toimimaan liian itsevaltaisesti eikä perustele ratkaisujaan. Jos pienikin osa jäsenistöstä kyseenalaistaa päätökset ja peräänkuuluttaa niiden avointa perustelemista, voi toteutua periaatteessa kolme erilaista skenaariota.

Skenaario 1 – Vaikenemisen tie

Puheenjohtaja kieltää hallitusta osallistumasta mihinkään keskusteluun asiasta jäsenistön kanssa. Hallitus asettuu siilipuolustukseen.

Myrsky yltyy yltymistään jäsenistön keskuudessa. Huhut, joista iso osa voi olla totuutta pahempia, valtaavat tilaa tosiasioilta. Hallituksen vastustajien määrä kasvaa kiihtyvällä tahdilla. Epäilyksen tunteet muuttuvat vihaksi ja kaunaksi. Hallituksen kaatuminen on vain ajan kysymys. Jos jäsenistön tunne on ehtinyt vaihtua jo kaunan tasolle, käännetään kaikki kivet hallituksen vaihtumisen jälkeen, jotta voidaan löytää epäkohtia, joista heidät voidaan laittaa vastuuseen.

Skenaario 2 – Osittainen vaikeneminen / osittainen avoimuus

Puheenjohtaja tai hallitus pudottelevat tietoa tipoittain pakon edessä. Kerrotaan vain se, mitä muut ymmärtävät erikseen kysyä. Siitäkin kerrotaan vain minimimäärä.

Tämän etenee varmaan samalla tavalla kuin vaikenemisenkin tie. Ainoa ero voi olla vauhdissa. Jokaista pientä tiedonmurusta analysoidaan koko ajan kasvavassa epäilijöiden joukossa suurennuslasin kanssa. Koko ajan nousee uusia kysymyksiä ja epäilyksiä pintaan. Pienetkin ristiriidat tiedoissa tunnistetaan ja revitään auki. Hallituksen kaatuminen on vain ajan kysymys. Tässäkin tapauksessa puhutaan ennemminkin päivistä kuin viikoista. Kaikki viivyttely vain repii lisää haavoja.

Skenaario 3 – Avoimuuden tie

Hallitus ja etenkin sen puheenjohtaja tulevat avoimesti jäsenistön eteen ja kertovat päätöstensä perustelut täysin avoimesti mitään salaamatta. He tunnustavat avoimesti myös mahdolliset virheensä ja pyytävät niitä vilpittömästi anteeksi. He voivat myös tehdä uuden päätöksen keskustelun jälkeen.

Lopputulos riippuu asioiden vakavuudesta, ulostulon nopeudesta ja aloitteen tekijästä. Ja tietenkin itse asian vakavuudesta. Näen kuitenkin, että tämä on ainoa tie, jolla hallitus voi edes teoriassa pelastaa itsensä tai ainakin minimoida omien tekemisiensä kaivelun vallanvaihdon jälkeen.

Omerta

Yhteenvetona voisin todeta, että tämän päivän suomessa vain avoimuudella voi pärjätä. Mafiatouhut ovat menneisyyttä eivätkä kuulu Suomeen. Toki, jos taustalla on oikeasti rikollista toimintaa, niin avoimuutta ei voikaan olla. Vaikenemisella on ainakin epäilys saatu luotua ja lisävaikeneminen vai lisää epäilyjä.