Avainsanat

, , ,

Heräsin viime yönä pohtimaan. Suomalaiset pitävät arvossa ahkeruutta ja arvostavat myös arvojen mukaisesti toimimista. Tästä päästään aika monitahoiseen ajatusleikkiin.

Otetaan esimerkiksi ei sen vähäisempää henkilöä kuin Hitler. Laiskaksi häntä ei voinut ainakaan haukkua. Kovin oli ahkera tappamaan ja sotimaan. Olisiko hänen pitänyt antaa jatkaa toimintaansa, ahkera kun oli.

Eräs ammattiyhdistysjohtaja kunnostautui taannoin ahkerana työpaikkakiusaajana. Hän sai tuomioistuimelta jopa tunnustuksen ahkeruudestaan. Toisaalta oli kovin hyvä neuvottelija kuulemma. Olisiko tätä ahkeruuden perikuvaa pitänyt palkita jatkopestillä sittenkin. Oliko tuomio väärä?

Eräs valtionyhtiön johtaja oli ahkera kahmimaan jos minkälaisia etuja itselleen. Olisiko ahkeralle pitänyt lykätä etuja lisää?

Viestini on se, että jos joku toimii yhteisön arvoja vastaan tai on suorastaan paha, ei häntä pidä sillä puolustaa, että hän sattuu olemaan toimelias. Ahkera paha saa itse asiassa enemmän harmia aikaan kuin laiska pahis.

Samalla ajatuskaavalla voidaan käsitellä tyhmää ja ahkeraa.

Jos organisaation arvoja ei ole milloinkaan määritelty, silloin ollaankin vaikeassa tilanteesssa. Mistä tiedetään milloin arvoja vastaan rikotaan, kun ei tiedetä mitkä ovat arvot? Sama kuin jos ei olisi liikennesääntöjä, pelti kyllä rytisisi, mutta jokainen joutuisi maksamaan seuraukset aina omasta pussistaan. En kyllä uskaltaisi lähteä ajamaan. Uskallatko sinä kuulua arvottomaan yhteisöön?