Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , ,

En ole kuullut omassa työyhteisössäni otsikon lausetta vuosiin. Vaikka ammattimme perustuu erittäin korkeaan luottamuksellisuuteen, on meillä erittäin avoin kulttuuri. Kaikki luvut ja pöytäkirjat jaetaan kaikille samalla hetkellä kuin toimitusjohtajallekin. Näin kaikilla on sama tieto käytettävissään ja kaikki voivat tehdä omat johtopäätöksensä yhteisen menestymisen eteen. Asiakkaiden asioista ei puhuta, mutta omista ja firmamme asioista puhumme kaikille avoimesti ja tasapuolisesti. Ei ole mitään tarvetta hyssytellä. Luotamme toisiimme.

Pikkuhiljaa ehkä yht’äkkiä jossain organisaatiossa alkaa esiintyä tuota toiselle kertomisen pelkoa hyvinkin laajasti. Mistä se kertoo?

Ehkä narsu on saapunut taloon. Pelon ja salailun ilmapiiriä on ruvettu kylvämään.

Minusta voisi tuntua hyvinkin hämmentävältä, jos jokainen ihminen ympärillä pyytäisi erikseen salaamaan keskustelumme. Vähän ajan päästä olisin varmaan ihan sekaisin siitä, mitä uskallan kertoa kenellekin. Varmuuden vuoksi en puhuisi enää juuri mitään ja jos puhuisin, varmistaisin luottamuksellisuuden sanomalla lopuksi… no tiedätte jo mitä. Tämä olisi varmaan kierre, jota olisi kovin vaikea katkaista vaikka narsu lähtisikin talosta.

En syyllistäisi tippaakaan näitä ihmisiä, jotka tätä lausetta viljelisivät. Ainoa syyllinen on narsu, joka toimii tämän kaiken käyttövoimana. Reaktio on täysin luonnollinen ja ymmärrettävä ja voi jopa osaltaan toimia tunnistamiskeinona narsismin esiintymiselle organisaatiossa.

Itse päätin juuri nyt, että en tuota lausetta enää sanoisi, jos tällainen tilanne joskus vielä vastaani tulisi. Narsun kryptoniittiä on avoimuus ja mitä sitten, jos sanomiseni hänen korviinsa kantautuisivatkin.

T. Toni, johtamisaktivisti ja narsulogi

Ps. Tässä on aikaisempi kirjoitukseni narsun tunnistamiseksi – onko pomosi narsu?