Avainsanat

, , , ,

Usein sekoitetaan sosiaalisesti aktiivinen ja sosiaalisesti taitava keskenään. Lisää sekavuutta tulee sanoista intro- ja extrovertti. Pakka menee lopullisesti sekaisin, kun lisätään termit puhelias ja tuppisuu.

Käsitteiden sekoittaminen voi toisinaan aiheuttaa organisaatiossa johtamisen kannalta väärinkäsityksiä. Sosiaalisesti taitavaa voidaan erehtyä pitämään sosiaalisena ja häntä tungetaan kaikkiin kissanristiäisiin, kun luullaan, että hän niihin haluaa. Ei muuten välttämättä halua.

Ehkäpä kuva selventää tilannetta.

Sosiaalinen ja taitava

Sosiaalisesti aktiivinen tykkää olla paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Sosiaalisesti passiivinen on mieluummin enemmän yksin. Harva on täysin jompaakumpaa ääripäätä, vaan jostain sieltä väliltä; liikaa seuraa tai yksinäisyyttä ovat kumpikin pahasta. Sopiva annostus kumpaakin.  Sosiaalisuus on hyvin synnynnäinen ominaisuus.

Sosiaalisesti taitava saa toisen ihmisen tuntemaan olonsa hyväksi, tärkeäksi ja arvostetuksi. Sosiaalisesti taitamaton saattaa tuottaa pahimmillaan täysin päinvastaisia tunnetiloja. Sosiaalisesti taitava on harvoin porukan kovaäänisin retorikko – hänen taitonsa perustuu enemmän kuunteluun, ymmärtämiseen ja aiheessa pysyvään kommentointiin.  Hän puhuu asioista, joista muut ovat kiinnostuneita. Hän voi ihan hyvin olla introvertti, koska silloin kuuntelu sujuu enemmän luonnostaan. Sosiaalinen taito on vahvasti opittu ominaisuus.

Olitpa omasta mielestäsi mikä tahansa nelikentän, tai itse asiassa viisikentän, hahmoista, voi halutessasi kehittää itseäsi sosiaalisen taidon suhteen: Kuuntele toisia vähän enemmän, puhu toisia kiinnostavista asioista ja anna toisille tilaa sen verran kuin he kaipaavat. Jos olet epävarma, millainen olet, voit pyytää avointa, suoraa ja rehellistä palautetta ystävältäsi ja pyytää häntä sijoittamaan sinut nelikenttään.

Jos uskallat.