Avainsanat

, , , , , ,

Työskentelen paljon motivaatioiden parissa. Motivointi kun on johtamisen suurinta ydintä.

Työssäni käytän paljon motivaatioprofiileja. Olen urallani käyttänyt monia johtamisen ja ihmisten arvioinnin välineitä, mutta tämä REISS-motivaatioprofiili on kyllä aika yliverto. Kerrankin pääsee kurkkaamaan ihan oikeasti ihmisten sydämeen, omaansakin. Ja sitä kautta johtamaan sydämestä. Tätä opetan myös monille johtajille. Tunnissa oppii perusteet, mutta vie ihmisiän tulla mestariksi.

Työyhteisössä on suuri rikkaus se, että siellä on erilaisia ihmisiä. Erilaisuus aiheuttaa myös joskus eripuraa. Vaan kun ymmärtää, että on sairaan hienoa, että tuo toinen ihminen syttyy asioista joista minä en syty, niin minun ei tarvitsekaan syttyä.

Työparisuhdeterapiaa

Kerron tässä yhden vertauksen ihan tavallisesta parisuhteesta, koska edes match-made-in-heaven ei tarkoita täysin samanlaisia motivaatioprofiileja. Sitä en paljasta, että esimerkki on suoraan omasta perheestäni. Kuudestatoista motivaatiotekijästä yksi liittyy syömiseen ja toinen esteettisyyteen.

Minä olen askeettinen ja rouva esteettinen. Eli rouva miettii usein verhojen vaihtoa, puutarhan ilmettä ja sohvien väriä, kun minulle ne eivät merkitse mitään. Rouva on gourmee-nautiskelija ja minä syön kun on nälkä. Rouva siis miettii torstaina, mitä perjantai-iltana syötäisiin ja minä menen perjantai-illalla jääkaapille ja katson onko siellä mitään. Jos ei ole, menen kauppaan. Usein kaapissa kuitenkin on kaikennäköistä, kun joku muu on jo miettinyt mitä sillä pitäisi olla.

Tästä vastakkainasettelustahan voisi saada hyvä riidat aikaiseksi ellei kumpikin tajuaisi, että ei noita perusmotivaatioita mikään pysty muuttamaan, mutta puoliväliin voi tulla toista vastaan.

Lähdetään Ramblakselle. Olemme kadun päässä. Kummallakin on nälkä.

Minä: ”Tuossa on ruokapaikka, mennään syömään.”

Rouva: ”Katsotaan nyt ensin, mitä kaikkea on tarjolla ja mennään vasta sitten. Tässä paikassa on kyllä hyvä menu, mutta katso nyt noita pöytäliinojen väriä. Tuossa paikassa taas on ihana värimaailma, mutta katso nyt tuota tarjoilijaa esiliinan tahraa…”

Mikä ratkaisuksi?

No minä tulen ensimmäisenä iltana puoliväliin vastaan. Nappaan jonkin pienen evään ennen syömään lähtöä, jotta jaksan kiertää ruokapaikkakadun pari kierrosta. Rouva tulee vastaan sitten seuraavana päivänä ja antaa minun jäädä ensimmäiseen pubiin odottamaan, että hän soittaa minulle mistä on meille sopivan paikan löytänyt.

Myös työelämässä tarvitaan erilaisuuden ymmärtämistä ja puoliväliin vastaan tulemista.