Avainsanat

, , , , , , , ,

Julkaisemme viikoittain yhden kehitettävissäsi olevan karisman osa-alueen. Aikaisemmat kirjoitukset löytyvät täällä aiemmin julkaistuista blogeista.

  1. Viestintä – Kokokehoisuus

Olemme käsitelleet aiemmissa kirjoituksissa viestinnän osa-alueista kiteytystä (luku 3), sävykkyyttä (luku 11) ja selkeyttä (luku 19). Nyt pureudumme koko kehoon.

Ihminen on ollut nykyisen kaltainen psykofyysinen kokonaisuus runsaat miljoona vuotta. Jonkin sortin sivistystä voidaan sanoa olleen ehkä 50 000 vuotta. Massaviestintää on ollut noin sata vuotta (puhelin, televisio, radio, lehdistö, kirjat kaikkien saatavilla) ja nykyisen kaltaista viestinnän täysin päälaelleen kääntänyttä informaatiotekniikkaa neljännesvuosisata. Millä ihmeellä ihminen pysyy tässä kehityksessä perässä?

Joka tapauksessa homo sapiensin historiassa on suurempi osa mennyt eleiden ja ilmeiden tulkinnassa kuin retoriikan vivahteiden ymmärtämisessä. Meillä on siis valtavan vahva perinnöllinen aisti tulkita toisten ajatuksia ja aikomuksia muusta kuin puheesta. Meillä kaikilla on tämä kyky, tiesimme sen tai emme. Tästä johtuu se, että monesti intuitiomme ja niskakarvamme kertovat toista kuin mitä korvamme kuulevat.

Taitava karismaattinen viestijä osaa varmistaa, että oma ja toisten puhe- ja kehoviestinä eivät ole ristiriidassa.

Tässä pelissä oleellista ei ole se, mitä viestijä tarkoittaa, vaan se, mitä viestin vastaanottajat todennäköisesti tulkitsevat. Esimerkiksi yksi yleisimpiä ja näkyvimpiä kehonkieliviestejä on käsivarsien ristiminen rinnalle. Kehonkielisanakirjassa tämä tulkitaan usein torjunnaksi tai aggressioksi. Vaikka todellinen syysi asentoosi olisi kylmä ilma tai hartiakipu, kuulija suurella todennäköisyydellä tulkitsee eleesi torjunnaksi. Vanha sanonta, ”ei se, mitä sanot, vaan miten sen sanot”, pätee kehonkielessä puhuttuakin kieltä enemmän.

Kehonkieli huutomerkillä näkyy asennoissa, käsissä ja ilmeissä. Rivien välit voidaan tulkita mikroeleissä – vain hetken kasvoilla olevissa ilmeissä, joita järki ei tiedä havaitsevansa, mutta taitava lukija alitajunnassaan tai intuitiossaan huomaa.

Lähes kaikki pystyvät tunnistamaan ilmeistä perustunteet: ilon, surun, pelon, vihan, inhon ja hämmästyksen (lue tarkemmin luvusta tunteen siirto #). Nämä ilmenevät varsin näkyvästi suun ja silmien asentojen yhdistelminä. Suu valehtelee silmiä helpommin – aito hymy vaatii myös hymyilevät silmät.

Kaiken kaikkiaan kehonkielen sanakirjassa on satoja eleitä. Niiden oppimiseen on aivan oma kirjallisuutensa. Ajattelin nostaa tähän kuitenkin neljä mielestäni käyttökelpoisinta.

  1. Taisteleva – kädet puuskassa, jalat ristissä ja/tai keho poispäin suuntautunut
  2. Pakeneva – nojautuu taaksepäin, katselee kattoon tai seinille, hypistelee itseään tai esineitä
  3. Mietteliäs – kädet avoinna, koko kehollaan sinua päin kääntynyt, molemmat jalat maata kohti
  4. Hyväksyvä – nojautuu eteenpäin, kurottautuu sinua kohti

Usein toimiva tapa vaikuttaa yllä kuvattuihin perustiloihin on luoda omalla kehollaan keskustelukumppanin haluama tila ja katsoa siirtyykö se toiseen. Yllättävän usein siirtyy.

Näiden oppimiseen ei mene kovinkaan pitkää aikaa. Kun keskityt itse välttämään tai hyödyntämään näitä, opit jo kohta lukemaan näitä muistakin varsin automaattisesti. Sen jälkeen voit siirtyä opiskelemaan yksityiskohtaisempaa kehonkielen sanastoa.

Harjoitus: Katso jotain taitavan näyttelijän tähdittämää elokuvaa. Tee tukkimiehen kirjanpitoa tunnistamistasi perustunteista tai perustiloista. Vähän aikaa kun harrastat tätä televisionkatselun lomassa, olet kohta aika taitava. Uutistenlukijoita ei kannata yrittää tulkita – he ovat yleensä opetelleet pois paljastavista eleistä.

Äärimmäisen kokokehollista viikkoa!

Ps. Toni Hinkka: Karisma – 30 keinoa parantaa henkilökohtaista vaikuttavuutta on ennakkotilattavissa tästä